FM, YTM, Väitöskirjatutkija (Julkisoikeus; Vaasan yliopisto)

Tutkimukselliset intressit 

Tutkimukseni keskiössä on oikeusvaltion periaatteiden kriittinen tarkastelu suhteessa oikeuden saatavuuteen, oikeusturvaan ja vallankäyttöön yhteiskunnassa. Keskeisiä kysymyksiä ovat lain rooli haavoittuvien ryhmien oikeusturvan takaajana sekä diagnostisen vallankäytön ja valtiopaternalististen käytäntöjen yhteiskunnallinen ja oikeudellinen merkitys. Näiden teemojen kautta tutkin erityisesti, miten yhteiskunnan valtarakenteet ja oikeudelliset diskurssit vaikuttavat marginalisoitujen ryhmien oikeuksiin ja asemaan. Tutkin erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä filosofisen linssin kautta, avoimena kyseenalaistamaan kaikenlaiset yhteiskunnalliset ”totuudet” -joita kutsun ideologisesti määritellyiksi ”sovituiksi ongelmiksi”. Oikeusvaltioperiaatteen ytimessä on yksilön suojeleminen mielivaltaiselta vallankäytöltä. Tämä tavoite korostuu erityisesti haavoittuvien ryhmien kohdalla, sillä nämä ryhmät ovat usein alttiimpia oikeusturvan loukkauksille ja vallankäytön muodoille, jotka voivat jäädä piiloon institutionaalisten rakenteiden sisällä. Tutkimukseni tarkastelee, miten valtion oikeutus käyttää valtaa ”kansalaisten parhaaksi” voi samaan aikaan rajoittaa yksilöiden itsemääräämisoikeutta ja oikeudellista subjektiviteettia. Keskeisenä teoreettisena lähtökohtana käytän emansipatorista ja kriittistä oikeusteoriaa, jonka avulla pureudun ”diagnostisen vallankäytön” käsitteisiin. Nämä käsitteet kuvaavat vallankäytön mekanismeja, joissa lääketieteelliset, psykiatriset ja teknologiset diskurssit yhdistyvät oikeudellisiin prosesseihin. Diagnostiikka toimii tällöin vallan välineenä, joka voi oikeuttaa interventioita haavoittuvien ryhmien elämään, mutta samalla kaventaa heidän oikeuksiaan ja autonomiaansa. Filosofisesti tämä avaa tilan kysymyksille vallan legitimaatiosta, normatiivisuudesta ja oikeuden oikeutuksesta suhteessa yksilön vapauteen.

Tutkimuksellisena intressinä on myös valtion harjoittama paternalismi, jossa valtio asettuu suojelevaksi toimijaksi, mutta määrittelee samalla, mitkä ongelmat ovat ratkaisemisen arvoisia. Tämä prosessi kytkeytyy diskursiiviseen vallankäyttöön, jossa yhteiskunnalliset ongelmat – erityisesti liittyen haavoittuviin ryhmiin – esitetään ”sovittuina ongelmina”. Tämä nostaa esiin kysymyksiä oikeuden ja yhteiskunnallisten rajojen määrittelystä: kuka määrittelee, mikä on ongelma, ja kenen näkökulmasta ratkaisua etsitään? Tällaiset määrittelyt vaikuttavat suoraan siihen, miten oikeutta sovelletaan ja miten oikeussubjektius määräytyy eri ryhmille. Teknokratisoituvassa yhteiskunnassa oikeuden saatavuuteen liittyvät kysymykset nousevat erityisen keskeisiksi. Digitalisaatio muuttaa oikeudenkäytön prosesseja ja tapaa, jolla yksilöt voivat toimia oikeussubjekteina. 

Nettisivut: www.maijasofiaulmanen.fi 

Vaasan yliopiston profiili-sivu: https://www.uwasa.fi/fi/henkilo/2806426